Anun ajatuksia

1. Isabelin uusi kausi on alkanut vauhdilla. Millainen on ensivaikutelmasi joukkueesta?

Positiivinen, minun on ollut erittäin helppo tulla joukkueen valmennukseen mukaan. Tytöt ovat hyvin vastaanottavaisia ja motivoituneita harjoitteluun. Heidän kanssaan on ollut erittäin mukava tehdä töitä.




2. Isabelin vartaloita on kiitelty kovasti. Mikä muu voisi olla joukkueen vahvuus?

Ehdottomasti motivaatio ja innokkuus. He ja heidän perheensä ovat kaikki täysillä mukana, ja se on kaikkein tärkeintä. Silloin kun harjoitellaan kovaa ja paljon, pitää olla täydellä sydämellä mukana.


3. Elämäntilanteen muuttuminen ja sen myötä muutto Tampereelta pääkaupunkiseudulle on herättänyt vilkasta keskustelua voimistelublogeissa. Millaisia tuntemuksia uuteen seuraan siirtyminen valmentajassa herättää?

Olen aikoinani tehnyt päätöksen, etten lue blogeja, mutta toki korviini on kantautunut hieman keskustelujen sisältöä. Muutto pääkaupunkiseudulle oli minulle kaikkea muuta kuin helppo ja vasta nyt alkaa tuntua, että olen kotiutunut. VVS:ssä on otettu minut hyvin vastaan, minua on ymmärretty ja tuettu mm. etävalmennuksen suhteen. Se on helpottanut sopeutumistani, sillä muutto pois Tampereen valmennettavien luota oli erittäin vaikea. He ovat kuitenkin aina sydämessäni ja iso osa minua. Oma jaksaminen on kuitenkin etusijalla ja päätoiminen etävalmennus oli minulle toiminnanjohtajan työn ohella mahdottomuus. Olen aina pyrkinyt olemaan rehellinen ja avoin niin urheilijoilleni ja vanhemmille kuin myös itselleni valmentajana. Uskon, että kaikki Tampereen valmennettavani ymmärtävät päätökseni, jos eivät nyt, niin tulevaisuudessa. Elämässä on vain välillä tehtävä vaikeita ja kovia päätöksiä.

4. Mitä eroja on vantaalaisessa ja tamperelaisessa joukkuevoimisteluslangissa?

:D On ollut hauska huomata, että onhan niitä eroja. Välillä Isabelin tytöt jäävät ihmeissään tuijottamaan minua, kun eivät ymmärrä sanomaani! :)


5. Mikä on tärkeintä valmennusfilosofiassasi?

Tärkeintä on ehdottomasti molemminpuoleinen avoimuus ja hyvä suhde joukkueen kanssa. Keskinäinen kunnioitus, luottamus ja yhteiset arvot/pelisäännöt luovat menestyksen. Valmentaja on urheilijan valmentautumisen tärkein tukihenkilö, jolta odotetaan paljon: tietotaitoa, esimerkillisyyttä, yhteistyökykyä, vuorovaikutustaitoja ja omistautumista. Itselleni on tärkeää, että valmennettavien on kiva tulla ja lähteä salilta, jokapäiväinen harjoittelu sytyttää kipinän omalle kehitykselle, kunnianhimolle ja menestykselle. Sen tulee olla tärkein motivaation lähde.

6. Miten pyrit ottamaan yksilöt huomioon valmennuksessasi?

Mahdollisimman hyvin tietysti. Tytöt ovat poikiin verrattuna hyvinkin herkkiä ja erilaisia keskenään. Pyrin huomioimaan jokaisen yksilönä ja omana itsenään, vaikka joukkuelajissa se on välillä haastavaa.


7. Opiskelet tällä hetkellä Vierumäellä ammattivalmentajaksi. Onko se unelma-ammattisi?

Tällä hetkellä kyllä. Haluan työskennellä voimistelun parissa ja viedä lajia omalta osaltani eteenpäin. Kun iltaisin menen nukkumaan, mietin usein, että onpa mulla kiva työ. On ihana tehdä sellaista työtä, jota rakastaa ja josta nauttii todella. Nautin valmentamisesta koko sydämelläni, ja voimistelu on minulle elämäntapa.

8. Miksi juuri joukkuevoimistelu on sinun lajisi?

Joukkuevoimistelu on yhdellä sanalla taideteos. Se ei ole vain taitoa ja vaativaa tekniikkaa, vaan joukkueurheilua, joka sisältää teknisyyden lisäksi taidetta, ilmaisua, tanssia ja elämyksiä. Siinä pystyy välittämään katsojille valtavan suuren tunteiden kirjon. Olen itse voimistelun lisäksi tanssinut balettia kahdeksan vuotta ja oman voikkauran loputtua jazz- ja showtanssia sekä salsaa. Rakastan esiintymistä, musiikkia, täsmällisyyttä ja joukkueurheilua. Joukkuevoimistelussa yhdistyvät nämä kaikki.

9. Kerro jokin pieni yksityiskohta Isabelin keväästä!

Helmikuussa on edessä ensimmäinen kilpailumatka ulkomaille, Tartoon Miss Valentine kisaan. Isabel on ennenkin osallistunut kv-kilpailuihin, mutta ne on järjestetty Suomessa. Kolmen viikon päästä on edessä kevään uuden ohjelman debyytti. :)